Kesäretki Türiin 15.-20.7.2010

Iloinen joukko, yhteensä 14 reikiläistä ja heidän perheenjäseniään, kokoontui aurinkoisena heinäkuun aamuna Länsisatamaan matkalle kohti Keski-Viroa, Türin kaupunkia. Edellisvuoden tapaan Raila, Pera ja Liisa olivat kutsuneet meidät luokseen viettämään reikileiriä. Aikaa olisi lähes viikko reikihoitoihin ja yhdessä oloon. Päiväretkien kohteina olisivat myös kauniit kaupungit Pärnu, Tartto ja Riika.

Laivalla jätimme taaksemme arkiset huolet ja virittäydyimme lomatunnelmaan vaihtaen kuulumisia. Oli mukava nähdä vanhoja ystäviä ja tavata uusiakin reikiläisiä. Tallinnassa Raila oli meitä vastassa ja matkasimme Türiin, jossa saimme tervetuliaisiksi maukasta kuhakeittoa. Liisa oli leiponut suussa sulavia muffinsseja jälkiruuaksi. Ruuan jälkeen Pera kertoi Türistä, joka on Viron virallinen kevätkaupunki. Kaupungissa pidetään keväisin juhlat ja asukkaat kilpailevat pihojen siisteydestä ja kauneudesta. Se onkin nähtävissä upeissa ja värikkäissä istutuksissa ja hyvin hoidetuissa nurmikoissa.

Liisa esitteli uuden ystävänsä, valloittavan chihuahua pennun Mikon, josta tuli kaikkien lemmikki. Liisa ja Mikko ovat erottamattomat ja molemmat olivat kaupunkiretkilläkin mukana. 

Reiki oli tietenkin meille se tärkein asia koko matkalla. Heti saapumispäivän iltana, kun olimme majoittautuneet ja käyneet huuhtomassa matkapölyt pois Türin uimarannalla, ryhdyimme hoitamaan. Päivisin kannoimme hoitopöydät ulos puutarhaan vanhojen puiden katveeseen ja kesätuulen vilvoittaessa leppoisasti hoidimme toisiamme. Siinä sai helpotusta kipeä selkä, virkistystä uupunut mieli ja rentoutusta rasittuneet lihakset. Reikin vaikutuksen tuntee todella vahvana, kun monen hoitajan kädet ovat mukana.

Joukostamme löytyi myös kaksi akupunktio-taitoista, joten saimme jokainen vuorollamme neulahoitoja. Kiitokset Teijalle ja Ilkalle hoidoista, hyvin ne tuntuivat tepsivän. Huolimatta siitä, että neulat näyttivätkin aika hurjilta, ei kehon tuntemukset olleet mitenkään epämiellyttäviä.

Aamuisin kokoonnuimme puutarhaan tekemään Castanedan ohjeiden mukaan Tensegrity -harjoituksia, joiden tarkoituksena on energian liikkeelle pano alaraajojen avulla. Askellettiin edestakaisin, tömisteltiin ja heiluteltiin jalkoja. Kun rytmi löytyi, tuntui että keho heräsi ja energia alkoi toden totta virrata. Kokeilimme myös Anun vetämänä regressio matkaa, joka antoi mielenkiintoisia vastauksia ja oivalluksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. 

Perjantai-iltana kävimme myös perinteiseen tapaan viettämässä iltaa lohilammella. Parin kilometrin kävelymatka kesäisenä iltana kumpuilevassa maalaismaisemassa oli sekin elämys, jota ei usein tule koettua. Ihmettelimme pientareella kukkivia kukkia ja yritimme tunnistaa niitä ja muistella nimiä. Heinäsirkkojen siritys oli voimakasta, lienevätkö Virossa sirkat isompia kuin Suomessa. Pitkäjalkaiset haikarat ja niiden katoilla ja savupiipuissa olevat pesät olivat tietenkin jatkuva ihastuksen aihe.

Liisan onkeen tarttui kala, mutta harmittavasti se pääsi karkuun. Tällä kertaa ei kenelläkään ollut kalaonnea, mutta saimme silti nauttia maukkaasta savulohesta terassilla ilta-auringossa.

”Jälkiruuaksi” rohkeimmat ajoivat karting-radalla. Kilpailu oli kiihkeä ja tasaväkinen. Muutamat jäivät myös kokeilemaan keilakisaa.  

Kaupunkiretket olivat mieleenpainuvia ja moni oli sitä mieltä, että täytyy palata uudelleen. Lauantaina matkasimme Pärnuun, joka on suosittu kylpyläkaupunki meren rannalla. Kylpylöistä olisi saanut erilaisia hoitoja, jos olisi ollut enemmän aikaa.

Putiikkeja, käsityömyymälöitä ja kahviloita löytyi kävelykadulta ja idyllisestä keskustasta. Pärnun leipomokahvilan donitsit olivat herkullisia, niitä kannatti ostaa iso pussillinen matkaevääksi. Keskustasta kävelymatkan päässä on pitkä hiekkaranta, rantapromenadi ja kaunis laaja Rannapark-puisto.

Sunnuntai oli lähtöpäivä osalle retkeläisistä ja lounaan jälkeen koittivat haikeat jäähyväiset. Halauksia vaihdettiin ja eron kyyneleetkään eivät olleet kaukana. Toivotimme hyvää matkaa lähtijöille. Meillä muilla olisi vielä edessä Riian ja Tarton matka ennen tiistain kotiinpaluuta. Jäimme viettämään helteistä sunnuntaipäivää puutarhassa ja jatkamaan reikihoitoja.

Aikaisin maanantaiaamuna lähdimme Riikaan. Osa matkalaisista suunnitteli viettävänsä päivän tutustumalla Jurmalan pitsihuviloihin ja uimarantaan, kun toiset taas suuntasivat innokkaina kaupunkikierrokselle. Riika on Latvian pääkaupunki ja Baltian maiden väkiluvultaan suurin kaupunki. Kävelyretki Zeppelin -halleille näytti Riian nykykaupungin kiireisen hyörinän. Entisissä Zeppelin -ilmalaivahangaareissa ja ympärillä olevilla toriaukioilla on myytävänä kaikkea tavaraa mitä maan ja taivaan välillä voi kuvitella: kenkiä, paitoja, hääpukuja, perunoita, leluja, hedelmiä, kattiloita, vanhoja koruja ym. Kaikkea näitä ihmetellessä aika kului hetkessä. Toripöydillä mansikat ja kirsikat olivat parhaimmillaan, joten ostimme niitä välipalaksi ja lähdimme tutustumaan Riian vanhaan kaupunkiin.

Vanha Riika ja sen historialliset keskiaikaiset korttelit ja jugendtyyliset talot ovat säilyneet kauniina ja niitä on hoidettu hyvin. Kapeilla kaduilla tuntee melkein olevansa menneessä ajassa ja tunnelma houkuttelee kävelyretkelle ja kahviloihin istumaan. Kissatalon kissakin jaksaa vahtia toria ja katua vuodesta toiseen.

Tartto oli viimeinen kaupunkikohteemme. Yliopistokaupunki oli helteinen ja rauhallinen heinäkuisena päivänä.

Raatihuoneen edessä värikkäiden kukkaistutuksien ympäröimänä ”Suutelevat opiskelijat” suutelevat edelleen veden valuessa suihkulähteeseen. Raatihuoneen edessä olevasta patsaasta on tullut Tarton symboli. Kävimme vielä syömässä tukevan lounaan, että jaksoimme lähteä ajelemaan kohti Tallinnaa ja laivasatamaa.

Raila, Liisa ja Pera olivat saattamassa meitä paluumatkalle. Kiitokset vielä kerran vieraanvaraisuudesta! Helsingissä hyvästelimme matkakumppanit ja lupasimme tavata pian uudelleen reikin merkeissä.

Teksti: Eija Laakso