Mielen ja egon kyydissä
Mieleni sinkoilee holtittomasti kuin raivohullu pingispallo…Mitä tapahtuu? Täh…? Olen meditaatiossa! Tai yritän…ainakin! Ja mieleni jauhaa…kuin Sampo, tuhatta ja yhtä satua minuutissa tai sekunnin murto-osassa. Morjens ja heissulivei, rakkaat mieleni ja egoni! Mäntsälä on jäänyt taakse – ollaan jo Lahdessa! Hahhaa…kuka meistä on nopeampi? Yritätte aina juoksuttaa minua “junan veturin edestä”! Jatkakaa keskenään – tervemenoa teille! Olen ihmettelemässä: mitenköhän minä taas olin mennyt lankaan… Ja ruvennut pureskelemaan tuota mieleni tarjoama “ravinnon korviketta”: entistä terveellisempää, maidotonta, gluteenitonta, light- massa- tuotantolinjalta suoraan pääkoppaan – sielun ravintoa – nolla henkistä kaloria!
Ego ja mieli – lyömätön voimakaksikko. Kumpikin vastustaa muutoksia. Molemmat luovat ja ylläpitävät pelkojamme, huoliamme, rutiinien pysyvyyden ja turvallisuuden illuusioita! Mutta kumpaakin mustamaalataan ja parjataan turhan paljon. Mieli
ja ego huolehtivat meidän eloonjäämisestä. Ne ovat meidän oppaamme tai tienviittoja tässä materian valtakunnassa. Niillä siis on tärkeä rooli meidän arkielämässä.
Hetkinen…rooli? Kuka tässä esittää mitään roolia? Noh – mmm…minä itse! Silloin, kun en elä itseni kanssa totuudessa: en uskalla sanoa kun potuttaa, pelkään “tulla nähdyksi ja kuulluksi” sellaisena kuin minä olen, tukehdutan omaa mielipidettäni ja tunteita, nielen “yleisiä kliseitä ja mielipiteitä” ja esittelen “enemmistön kanssa samaa mieltä olevaa”, siedän muiden määräämisiä ja lokerointeja – millainen minun pitää tai ei pidä olla. Silloin kun siedän ääneti muiden ihmisten passiivis-aggressiivista käyttäytymistä minua kohtaan, silloin kun suoritan – sen sijasta, että nauttisin siitä, mitä teen elämäni kunakin hetkenä! Silloin kun en uskalla katsoa itseäni peilistä! Luetteloa voi jatkaa loputtomiin.
Itseni ulkopuolelle heijastuu minun sisäinen maailmani kaikkineen. Ja tämä on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavaa tiedostettavaa! En uskalla olla oma itse ja syytän siitä ympäristöä, itseni ulkopuolella olevia. Kaikki minussa (vai mikä minussa?) protestoi: muut ovat syyllisiä että minulla on kurjaa olla, en minä. Tässä minä kuitenkin sitä katselen kuin elokuvateatterin valkokankaalla. Sellaisella, joka kulkee mukanani sinne, minne menenkään! Sisäinen maailmani projisoituu minua ympäröiviin ihmisiin ja tapahtumiin. Ja minä näen itseäni niiden lukuisten peilien kautta sekä hyvässä että pahassa. Kokonaisuudessa – joka itsessään ei ole hyvä tai paha. Se vaan on!
Näin reikiharjoitukset ovat antaneet minulle mahdollisuuden katsoa ja
huomata, tiedostaa itseäni. Kokea omaan elämään kuuluvia, minulle tapahtuvia
kokemuksiani. Tutkia puolueettoman sivustakatsojan silmin, uteliaan aloittelijan mielellä.
Sisimmästä käsin on mahdotonta nähdä itseään – siinä on ahdasta ja pimeää. Ympäröivä maailma taas – on avara ja on lahjomattomana peilinä edessämme.
Reiki on pehmentänyt hienovaraisesti oman egoni ja mieleni rakentamia ja ylläpitämiä muureja ja patoja, niiden otetta itsestäni. Esteet, asenteet, defenssit ja tunnelukot ovat alkaneet rapistumaan ja valumaan hiekkana sormieni välistä…
Olen ollut reikin virrassa mukana 9 vuotta. Ensimmäisen reikikurssini olen käynyt 11.5.2014. Tämä tie on ollut välillä sileä ja välillä kuoppainen: oma mieli ja ego aina hankaavat vastaan. Kuitenkin sillä tiellä pysyminen – on auttanut minua tiedostamaan, että ei ole ketään tai mitään, joita voisin syyttää mistään! En voi syyttää itseänikään! Voin vain jatkaa elämääni, navigoida sen virrassa – reikiharjoitukset ja kokemukset kompassina ja reittioppaina.
Tulen tiedostamaan lisää ja muuttamaan omaa suhtautumista kaikkien ja kaiken suhteen myötätuntoisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Niin kuin minulle tähän saakka on käynyt reikiharjoitusten ansiosta. Pääsen vielä lähemmäksi sitä, minkä sanotaan oman egon yläpuolelle nousemiseksi. Tämä on alkanut sujumaan minulta paljon paremmin kuin aikaisemmin – alkuperäisen japanilaisen reikiin kuuluvien harjoitusten myötä. Tee työtä – reikiharjoituksia: meditoi, vastaanota ja anna reikihoitoa. Koe elämän virran alati muuttuvassa virrassa pysymistä – tämä on hyvin arvokasta! Koska minä voin paremmin, olen lähempänä aitoa itseäni ja jatkan tätä tietä pitkin kulkemista. Niin voit sinäkin!
Kirjoittaja: Irina Bekker