kalligrafi Rakkaus

Reiki kivun lievityksessä

Kokeilu reikin vaikutuksesta pitkälle kehittyneen syöpäsairauden aiheuttamien kipujen hoitamisessa

Käännös artikkelista A Phase II Trial of Reiki for the Management of Pain in Advanced Cancer Patients, J Pain Symptom Manage 2003;26;990-997 U.S. Cancer Pain Relief Committee, julkaisija Elsevier Inc.

Avainsanat: elämänlaatu, reiki, kivunlievitys, kasvain (neoplasma)/terapia

Tässä tutkimuksessa vertailtiin 24 syöpäpotilaan kipuja, elämän laatua ja kivunlievitystä. Kokeiluun osallistuneet saivat kivunlievitykseen joko tavanomaista opiaattilääkitystä ja lepoa (ryhmä A), tai tavanomaista opiaattilääkitystä ja reikihoitoa (ryhmä B). Osallistujat joko lepäsivät 1,5 tuntia päivinä 1 ja 4, tai saivat kaksi reikihoitoa päivinä 1 ja 4 tunti sen jälkeen kun he olivat saaneet iltapäivän ensimmäisen kipulääkityksen. Ulkonaisiin reaktioihin perustuvaa kivun asteen seurantaa (visual analogue scale/VAS), verenpainetta, pulssia ja hengitystä seurattiin ennen ja jälkeen jokaisen lepohetken/reikihoidon. Kipulääkkeiden käyttö ja kivun asteen seuranta (VAS) raportoitiin seitsemän päivän ajan. Elämänlaatua arvioitiin päivinä 1 ja 7. Ryhmään B kuuluvat henkilöt raportoivat parantuneesta kipukontrollista hoidon jälkeen päivinä 1 ja 4 verrattuna ryhmään A. Edelleen ryhmä B raportoi parantuneesta elämänlaadusta, vaikkakaan hoidossa käytettyjen opiaattien määrä ei ollut vähentynyt. Täsmällisempi tieto siitä, miten paljon nämä edistysaskeleet olivat reikin eikä pelkän kosketuksen ansiota jää lisätutkimusten selvitettäväksi.

Johdanto

Syövän aiheuttaman kivun tehokas lievitys on syöpäpotilaiden hoidossa yleinen ongelma. Suurilla opiaattiannoksilla on monia sivuvaikutuksia, joita sinänsä on vaikea hoitaa. Työryhmä oli aloittanut erilaisia tutkimuksia, joiden avulla yritettiin löytää muita kuin lääkkeellisiä vaihtoehtoja, joiden tavoitteena oli opiaattien käytön minimointi ja samalla tehokkaampi kivunlievitys.

Koska reikin käytöstä ei ollut mitään aiempaa kokemusta, vuonna 1997 perustettiin koeryhmä (Olson K, Hanson J. Using Reiki to manage pain: a preliminary report. Cancer Prev. Control 1997; 1(2):108-113). Kaksikymmentä vapaaehtoista, jotka tarvitsivat kivunlievitystä eri syistä (esim. syöpä, reuma, krooninen selkäongelma), saivat hoitoa kakkosasteen reikihoitajalta. Kipua mitattiin VAS-seurannan avulla ja Likertin käyrän avulla. Arvio kivun asteesta mitattiin välittömästi ennen reikihoitoa sekä heti sen jälkeen. Molempien mittaustapojen (VAS ja Likertin käyrä) mukaan kivun lievityksessä tapahtui huomattava muutos parempaan suuntaan heti reikihoidon jälkeen (2,25 VASin ja 1,25 Likertin käyrän mukaan, P eli muutos <0.0001 molemmissa mittaustavoissa). Tutkimus: Olson K,Hanson J. Using Reiki to manage pain: a preliminary report. Cancer Prev. Control 1997: 1(2):108-113.

Edellä mainittuihin tutkimustuloksiin perustuen suunniteltiin tässä kirjoituksessa kuvattu tutkimus, tarkoituksena vertailla eri hoitojen tehoa: opiaattihoito yhdistettynä lepoon versus reikihoito. Lepo lisättiin vertailuryhmän hoitoon, koska hoidettava reikihoidon aikana istuu tai lepää koko hoidon ajan, noin 1,5 tuntia. Näin haluttiin selvittää, johtuiko kivun lievitykseen liittyvä parannus pelkästä levosta reikin sijaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, tuottiko reiki tavanomaiseen kipulääkitykseen syöpäkipujen hoidossa yhdistettynä parempia tuloksia kivunlievityksessä ja elämänlaadussa kuin pelkkä lääkkeillä tapahtunut kivunlievitys yhdistettynä lepoon.

Toimintatapa

Koeryhmien kokoaminen

Eettinen toimintatapa tarkistettiin sekä yliopiston että eettisen toimikunnan puolesta. Kolmen hoitoyksikön sairaanhoitajat (sairaalahoidossa olevat potilaat, hoitokotipotilaat ja poliklinikkapotilaat) hankkivat suostumukset potilailta, joiden piti täyttää seuraavat ehdot:

  • älyllistä toimintakykyä mittaavan minitestin (MMSE) tulos oli oltava vähintään 23
  • kukaan potilaista ei ollut aiemmin saanut reikihoitoa
  • kemoterapia- tai sädehoitoja ei oltu annettu viimeisen kuukauden aikana
  • potilaat määrittelivät tuntemansa kivun vähintään 3:ksi 10-asteisella VAS-taulukolla mitattuna
  • potilaat tarvitsivat 2-5 kertaa kipulääkitystä päivässä
  • potilaat tarvitsivat lievittävää hoitoa pitkälle edenneen syöpäsairauden hoidossa.

Kahden vuoden aikana 24 aikuista (9 miestä iältään keskimäärin 59,5 vuotta ja 15 naista keskimäärin 56 vuotta) antoivat kirjallisesti luvan kokeiluun.

Laskelmien mukaan tarvittiin 100 koehenkilöä (50 per koeryhmä), jotta oli mahdollista saada VAS-taulukossa vähintään 20% pieneneminen kivun mittauksessa. Koe jouduttiin kuitenkin keskeyttämään sen jälkeen, kun 24 koehenkilöä oli valittu, koska osanottajat eivät halunneet ryhmään A, jossa koehenkilöitä hoidettiin perinteisellä kipulääkityksellä ja levolla. Reikillä hoidettavaan potilasryhmään haluttiin, vaikka tästä hoitomuodosta ei ollut osoittaa mitään dokumentoitua hyötyä. Nyt vapaaehtoiset antavat reikihoitoa ilmaiseksi sillä osastolla, josta alun perin lähdettiin etsimään koehenkilöitä tähän kokeiluun.

Tiedon kerääminen

Kirjallisen suostumuksen jälkeen kokeeseen osallistujat sijoitettiin satunnaisesti tietokoneen avulla joko ryhmään A (perinteinen opiaattilääkitys ja lepo) tai ryhmään B (perinteinen opiaattilääkitys ja reiki). Reikihoidon luonteen vuoksi ei ollut mahdollista estää hoidettavia tai hoitoa arvioivaa sairaanhoitajaa tietämästä sitä, kumpaa ryhmää hoidettiin reikin avulla. Etukäteen eivät hoidettavat eivätkä hoitoa valvonut sairaanhoitajakaan tiennyt, kumpaan ryhmään kukin kokeeseen valittu hoidettava tulisi osallistumaan.

Tutkimuksen vetäjä sekä tutkimukseen osallistunut sairaanhoitaja painottivat säännöllisesti sitä, miten tärkeää oli, että jokainen ryhmään A tai B valittu hoidettava pysyisi omassa ryhmässään koko tutkimuksen ajan: seuranta osoitti, että ryhmät pysyivät samanlaisina koko kokeilun ajan.

Päivän 1 ohjelmaan kuului kivun asteen määrittely. Tämä toteutettiin ns. ESS/Edmonton Staging Systemin avulla, (Bruera E, Macmillan K, Hanson J et al. The Edmonton staging system for cancer pain: preliminary report. Pain 1989;37;209-209) joka on luotettava tapa selvittää kivun kokemus. Elämänlaadun (QOL/Quality-of-life) määrittelyyn käytettiin monipuolista kartoitustapaa, joka kattoi fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen elämänalueen laadun. Elämänlaadun mittauksessa jokaisen koehenkilön lähtötulos oli vähintään 0.65. (Padilla G, Present C, Grant M, et al. Quality of life index for patients with cancer. Res Nursing Health 1983;6;117-126 sekä Ferrell B, Wisdom C, Wenzl C. Quality of life as an outcome variable in the management of cancer pain. Cancer 1989;63;2321-2327). Elämänlaatu tutkittiin myös kokeen 7. päivänä uudelleen.

Muuta tietoa saatiin päiväkirjoista, joihin osanottajat merkitsivät VAS-kipuarvion aamiaisella, lounaalla, illallisella ja nukkumaan mennessä. Lisäksi päiväkirjaan merkittiin kipulääkitys ja kaikki toiminta, jonka tavoitteena oli kivun lievitys. Kaikki kipulääkitys muutettiin morfiinipohjaiseksi (MEDD) analysoinnin helpottamiseksi.

Ryhmän A hoidettavat lepäsivät 1,5 tuntia päivinä 1 ja 4 iltapäivällä, noin tunnin kuluttua saamansa ensimmäisen iltapäiväkipulääkityksen jälkeen. Ryhmän B hoidettavat saivat reikihoitoa päivinä 1 ja 4, myös noin tunnin kuluttua ensimmäisen iltapäivällä saamansa kipulääkityksen jälkeen. Levon ja reikihoidon ajankohdat oli valittu siten, että niihin aikoihin saadun lääkityksen piti alkaa vähentämään hoidettavan tuntemaa kipua. Sairaanhoitaja oli paikalla sekä lepohetken että reikihoidon aikana. Hän ei koskenut hoidettaviin muuten kuin mitatakseen verenpaineen tai pulssin. Reikihoitaja oli paikalla ainoastaan hoidon ajan ja hän kosketti hoidettavia ainoastaan antaessaan reikihoidon.

Reikin puolestapuhujat sanovat, että reiki palauttaa energiatasapainon kehossa ja siten vähentää epämukavuutta ja kipua, edistää paranemista ja kohottaa elämänlaatua. Vaikka reikihoidon voi antaa koskettamatta hoidettavaan, kaikki tähän kokeiluun osallistuneet saivat koskettavan reikihoidon perinteisten Mikao Usuin opetusten mukaan. Reikihoidon aikana käydään läpi 18 kehon eri puolilla olevaa ”hoitopistettä” hoidettavan maatessa selällään hoitopöydällä. Kymmenen hoitopistettä on pään ja kehon alueella. Sen jälkeen hoidettavaa pyydetään kääntymään vatsalleen (tai kyljelleen, jos se on mukavampi asento), ja hoidetaan vielä kahdeksasta eri kohdasta selän, lantion ja jalkojen alueelta. Täydellinen reikihoito kesti noin 1,5 tuntia.

Välittömästi ennen reikihoitoa tai lepoa, ja taas heti sen jälkeen hoidon aikana paikalla ollut sairaanhoitaja kysyi jokaiselta hoidettavalta VAS-kipumäärityksen (”miten kova kivun tunne on asteikolla 0-10, kun 0 tarkoittaa kivutonta ja 10 sietämätöntä kipua?”), mittasi verenpaineen kannettavalla verenpainemittarilla hoidettavan ollessa makuuasennossa, hengitystiheyden (sisäänhengitykset 10 sekunnin aikana kerrottuna kuudella), sekä pulssin (sydämen lyönnit 10 sekunnin aikana kerrottuna kuudella).

Kaikki tulosanalyysit tehtiin SAS-ohjelman avulla, jonka käyttäjä ei tiennyt kumpaan ryhmään kukin hoidettava kuului. Ryhmien A ja B eroja ennen ja jälkeen hoitojen (myös elämänlaatua ja kipulääkkeiden käyttöä) päivinä 1 ja 4 vertailtiin Kruskal-Wallisin testin avulla.

Tulokset

73 hoidettavaa täytti kokeessa tarvittaville henkilöille asetetut ehdot. Näistä 20 potilasta kieltäytyivät osallistumisesta, koska he olisivat ehdottomasti halunneet olla reikihoitoa saavassa ryhmässä. Jäljelle jääneistä 53 henkilöstä 29:llä oli epätäydelliset koetulokset (5 kuolintapausta, 14 vedettiin pois koeryhmästä MMSE-arvon pudottua alle 23:n, 3 vetäytyi kokeesta terveydentilan heikennyttyä ja 7 jätti kokeen kesken ilmoittamatta syytä). Jäljelle jäi 24 osanottajaa. Näiden kesken vertailtiin diagnooseja, kivun lähdettä ja laatua, aiempaa kipulääkehoitoa, kognitiivista toiminnallisuutta, psykologista ahdistusta, kipulääkkeen sietokykyä sekä huume- tai alkoholiriippuvuutta Fisherin testin avulla. Ryhmässä A ja B osanottajien tulokset olivat samantasoisia.

Kipulääkityksellä ja reikillä päivänä 1 hoidetut raportoivat huomattavaa kivun vähenemistä (P=0.035), merkittävää laskua verenpaineessa (P=0.005) ja pulssissa (P=0.019) verrattuna ryhmään A, jossa hoito käsitti kipulääkityksen yhdistettynä lepoon.

Päivänä 4 kokeen osanottajat kipulääkityksellä ja reikillä hoidetut potilaat raportoivat uudelleen merkittävästä kivun vähenemisestä (P=0.002), samoin verenpaine laski huomattavasti (P=0.082) verrattuna ryhmään A, jossa hoitona oli kipulääkitys ja lepo. Ryhmässä B kipulääkityksellä ja reikillä hoidetut potilaat raportoivat myös merkittävästä elämänlaadun psykologisesta paranemisesta (P=0.002) päivien 1-7 välillä ryhmään A verrattuna.

Päivittäin annetun kipulääkityksen määrä potilasta kohden ei vaihdellut riippuen siitä, hoidettiinko potilasta kipulääkkeen lisäksi levon vai reikihoidon avulla. Vain muutama potilas käytti benzodiatsepiinia kivunlievitykseen.

Tuloksista

Kokeilun tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava joitakin tekijöitä. Tämän tutkimuksen aikana tutkimusapulainen oli paikalla aina kun potilaat saivat reikihoitoa tai vaihtoehtoisesti lepäsivät. Reikihoitaja puolestaan oli paikalla ainoastaan hoitoa antaessaan. Vaikka molemmat henkilöt olivat lämpimiä ja empaattisia ihmisiä, reikihoitajan poissaolo hoitojen välillä on saattanut vaikuttaa kokeen tulokseen. Plasebovaikutusta ei myöskään voi sivuuttaa: eräässä kokeessa saatiin aikaan rauhoittava vaikutus potilaisiin, jotka luulivat saavansa oikeaa reikihoitoa kemoterapiahoidon aikana; varsinaisia tuloksia plaseboreikin ja varsinaisen reikihoidon suhteen ei kuitenkaan mitattu.

Verenpaineen, pulssin ja hengityksen seurannan tulokset antoivat tässä kokeilussa lisätodisteita reikihoidon hyödystä. Arviomme mukaan reikihoidon kipua vähentävä vaikutus aiheuttaisi muutoksia myös hengityksessä, sydämen sykkeessä ja verenpaineessa. Päivänä 1 diastolinen verenpaine sekä pulssi madaltuivat merkittävästi, sen sijaan systolinen paine ei laskenut yhtä merkittävästi. Päivänä 4 olikin yllättävää, että vaikka kipu lieveni jopa enemmän kuin päivänä 1, eivät muut mitatut muutokset (diastolista painetta lukuun ottamatta: muutos oli 0.082) laskeneet enempää kuin päivänä 1. Emme keksineet muuta selitystä tilanteelle kuin se, että koeryhmä oli pieni. Elämän laadun paraneminen psykologisesti johtui todennäköisesti kivun tunteen vähenemisestä.

Käytettyjen kipulääkkeiden määrässä ei kokeen aikana tapahtunut juurikaan muutoksia, ilmeisesti kokeilun lyhyyden vuoksi. Lyhyt tutkimusaika taas valittiin siksi, että haluttiin mahdollisimman monen potilaan kognitiivisen tilan pysyvän mahdollisimman hyvänä kokeilun aikana, jotta he pystyisivät antamaan kokeessa tarvittavaa tietoa. Kokeilu oli kuitenkin todennäköisesti aivan liian lyhyt, jotta se olisi ehtinyt vaikuttamaan käytetyn kipulääkityksen määrään. Toisaalta kokeiluun osallistuneet potilaat ohjeistettiin siten, että he eivät muuttaneet käyttämänsä kipulääkkeen määrää, vaikka kipu olisi kokeen aikana vähentynytkin.

Useilla tähän tutkimukseen osallistuneilla oli enää hyvin vähän elinaikaa jäljellä. Jatkotutkimuksissa meillä on tarkoituksena värvätä tutkittavia, joilla on toivottavasti 5-6 kuukautta elinaikaa jäljellä, koska sellaiset osallistujat ovat yleensä ajattelultaan selkeitä pitkiä ajanjaksoja kerrallaan. Lisäksi aiomme lisätä tutkimukseen tietoa mahdollisista muista psykologisista tekijöistä kuten esimerkiksi masennuksesta tai ahdistuksesta, koska ne voivat vaikuttaa kivun kokemukseen.

Oli yllätys, että koetun kivun tunne ei kokeen aikana vähentynyt enempää kummassakaan koeryhmässä (huom päivän 4 tulos ryhmän B kohdalla! suom. huom.). Tämä voi liittyä tutkittavan ryhmän ’epätasapainoisuuteen’. Joka tapauksessa, rajalliseen kokemukseemme ja hoidettavien ilmoituksiin perustuen reikihoidon vaikutus kestää 2-3 päivää. Näin ollen päivänä 4 annetun hoidon vaikutus olisi ehkä jo hiipunut päivään 7 mennessä, mikä taas selittäisi sen, että reiki ei enää ehkä vaikuttaisi kipua alentavasti päivänä 7.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kosketuksen tehoa kivunlievityksessä kannattaa tutkia. Inhimillisen kosketuksen lohduttava vaikutus sairaaseen ihmiseen on tullut esiin eri materiaaleissa. Koska tutkimusassistentti ei levon aikana koskenut potilaisiin, on mahdollista, että pelkällä reikihoitoon liittyvällä fyysisellä kosketuksella oli oma vaikutuksensa koehenkilöihin. Olisiko mikä tahansa rauhoittava kosketus voinut saada aikaan samankaltaisia tuloksia? Kipu on monimutkainen ilmiö ja kokemus, johon liittyy muutakin kuin fyysistä ja aistien kautta tulevaa kokemusta (Price D. Psychological mechanisms of pain and analgesia. Seattle, WA: IASP Press, 1999). Käsittääksemme on liian aikaista sanoa, missä määrin reiki vaikuttaa kivun tuntemukseen.

Tutkimuksen loppuvaiheessa tutkimusryhmä mietti mahdollisen plaseboreikihoidon käyttämistä seuraavaa tutkimusta varten. Yksi syy tähän on se, että myös jatkotutkimuksissa tutkittavilla on pitkälle edennyt syöpä, johon he saavat hoitoa. Saadun palautteen mukaan nämä potilaat ovat valmiita kokeilemaan mitä tahansa, mikä helpottaa heidän oloaan. Koehenkilöiden löytäminen tässä jutussa mainittuun tutkimukseen oli hankalaa juuri siksi, että tutkittavat halusivat reikillä hoidettavaan ryhmään sen sijaan, että olisivat kokeilleet lepoa (ryhmä A). Tämä vastustus johtui siitä, että koehenkilöillä oli kovia kipuja ja vain vähän elinaikaa jäljellä.

Jatkotutkimusta onkin suunniteltu sellaiseksi, että siinä on neljä ryhmää: perinteinen kivunlievitys, perinteinen kivunlievitys sekä reiki, perinteinen kivunlievitys ja plasebokosketus, sekä perinteinen kivunlievitys yhdistettynä lepoon. Tämän tutkimuksen avulla toivomme pystyvämme erottamaan reikin tuoman lisäavun tutkittaville.