Reikihoito-tutkimus

Reikihoidon käyttö kidutusten uhrien hoidossa Sarajevossa

Pat Kennedy toimi sairaanhoitajana ja terapeuttina Bosnian Sarajevossa vuonna 1998. Hän sai mahdollisuuden kokeilla reikihoitojen käyttöä keskuksessa, jossa autettiin kidutuksen uhreja. Huolellisen valmistelun jälkeen Pat hoiti kidutuksesta toipuvia reikillä, ja tulokset yllättivät sekä kuntoutuskeskuksen hoitohenkilökunnan, hänet itsensä ja varsinkin hoidetut potilaat.

Kuntoutuskeskus Sarajevossa oli CTV MOST (Centre for the Rehabilitation of Torture Victims and their Families, Sarajevo). Keskuksessa hoidettiin uhreja kautta koko Bosnian. Itse kidutettujen lisäksi tukea tarvitsivat myös heidän perheenjäsenensä, jotka myös kärsivät kidutuksen jälkiseurauksista perheessä.

Hoitohenkilökunta oli henkisesti kovilla joutuessaan käsittelemään raakoja ja julmia kokemuksia, jotka he työtä tehdessään tahtomattaan ottivat kantaakseen ja pahimmassa tapauksessa ns. paloivat loppuun. Pat Kennedy ja hänen vapaaehtoistoverinsa hoivat keskuksen henkilökuntaa erilaisilla pehmeillä hoitomuodoilla kuten vyöhyketerapialla, aromaterapialla, hieronnalla ja reikillä. Bosniassa näitä käsien avulla annettavia hoitoja kutsuttiin bioenergiahoidoiksi.

Näiden viikoittaisten bioenergiahoitojen avulla henkilökunta jaksoi jatkaa arvokasta työtään: hoidot auttoivat heitä nukkumaan paremmin, pysymään terveempinä ja viettämään "normaalia" elämää. Kun bioenergiahoitoja oli annettu vuoden päivät hoitohenkilökunnalle, Pat kumppaneineen ehdotti hoitojen kokeilemista myös kidutuksen uhreihin. Ehdotusta harkittiin perusteellisesti ja lopulta hoitoihin suostuttiin tietyillä ehdoilla: hoidot oli tehtävä klinikalla ja hoitojen oli tapahduttava hoitohenkilökunnan valvonnassa. Lisäksi ainakin aluksi tietyn terapeutin oli hoidettava sekä henkilökuntaa että potilaita. Turvallisuuden tunteen luomista painotettiin potilaiden hoidossa. Lisäksi lääkärin oli oltava paikalla hoitojen tapahtuessa.

On tärkeää, että hoitava lääkäri varmistaa, että hänen potilaansa saa hänelle sopivaa terapiaa, ja että hoitava terapeutti on luotettava sekä hoitavan lääkärin että potilaan mielestä (lähde: Zollman C, Vickers A 1999 ABC of complementary therapies. BMJ COM June 2000:1-10). Tässä tapauksessa lääkärit tunsivat hyvin vapaaehtoiset bioenergiahoitajat ja päättivät, että sopivin hoitomuoto tässä kokeilussa oi reiki.

Yksi kysymysmerkki oli potilastietojen luottamuksellisuus. Nämä potilaat eivät olleet mitä tahansa potilaita. Lopulta todettiin, että terapia voitiin alaa ilman tavanomaista tutustumista hoidettavan terveydentilatietoihin. Tämä oli siis normaalin toimintatavan vastaista: yleensä on suositeltavaa, että terapeutti on selvillä hoidettavan vaivoista tai kokemuksista, ainakin jossain määrin. Nyt katsottiin sen tiedon riittävän, että potilaat olivat kaikki kidutuksen uhreja ja heillä oli lääkitys masennusta, unihäiriöitä ja sisäelinongelmia varten. Nämä ovat yleisiä ongelmia kidutuksen uhreilla.

Pat Kennedy kiinnitti erityistä huomiota hoidon valmisteluihin. Hoidot tehtiin hoitopöydällä ja tilassa, joka oli potilaille ennestään tuttu. Musiikki valittiin huolella: Ajadin ja Mike Rowlandin pehmeä ja rauhoittavan meditatiivinen reikimusiikki tuntui sopivalta. Valaiden laulu (joka sisältää valaiden kutsuhuutoja ja voi siksi olla järkyttävää potilaille) ja kaikki vaihtelevasävyinen musiikki jätettiin pois.

Lisäksi ymmärtääkseen paremmin mitä hänen tulevat asiakkaansa olivat kokeneet, Pat Kennedy tutustui kidutusta käsittelevään kirjallisuuteen. Hoitokeskuksessa ei käytetty virallisia työpukuja, joten Pat pukeutui pehmeänvärisiin vapaa-ajan vaatteisiin.

Kynttilöitä hoitohuoneessa ei voitu käyttää. Ensinnäkin ne voisivat laukaista palohälytyksen, toiseksi tulen käyttö ei ole suositeltavaa tämänkaltaisten potilaiden kanssa ennen kuin on saavuttanut heidän luottamuksensa. Tuoksut olisivat voineet tuoda muistoja epämiellyttävistä kokemuksista, joten aromaattisia tuoksuja ei käytetty.

Ensimmäinen potilas, Senaida (nimi muutettu):

Ennen ensimmäisen potilaansa tapaamista Pat sai lyhyen yhteenvedon potilaansa tilanteesta hänen lääkäriltään. Ensimmäinen potilas oli nainen, Senaida. Hän oli miellyttävän näköinen nainen, viisissäkymmenissä. Hän ontui pahasti ja hänen liikkumisensa oli hidasta ja tuskallista. Hänen vasen jalkansa oli ollut poikki useista kohdista polven ja jalkaterän väliltä. Häntä oli leikattu monta kertaa, ja raajaa oli naulattu ja kipsattu useasta paikasta. Lisää leikkauksia oli suunnitteilla ja se näytti pelottavan Senaidaa. Hän oli luonnollisesti epäröivä: Patin selvitys ontuvalla bosnian kielellä reikihoidosta nauratti Senaidaa, ja lääkäri varmisti että hän ymmärsi mistä oli kyse. Lääkäri myös kertoi vastaavansa kaikkiin Sanaidan hoitoa koskeviin kysymyksiin. Senaidalle oli helpottavaa ja rohkaisevaa tietää, ettei hänen tarvinnut riisua vaatteita hoitoa varten.

Hoidon alettua Senaidan oli miltei mahdotonta rentoutua hoitopöydällä. Hänen silmänsä seurasivat hoitajan liikkeitä, vaikka hän tunsikin hoitajan käsien kosketuksen.

Taustamusiikki oli pehmeää ja rauhoittavaa. Pitkän harkinnan jälkeen Pat oli päättänyt käyttää perinteisiä reikihoidon käsiasentoja. Hän ei peittänyt Senaidan silmiä käsillään vaan piti kädet korkeammalla kasvojen yläpuolella, käyttäen otsaa keskikohtana. Kaikissa kehon herkissä kohdissa Pat nosti kätensä irti kehosta: näitä alueita olivat mm. alavatsa ja jalkapohjat.

Oli tärkeää olla järkyttämättä tai säikyttämättä potilasta ja saavuttaa mahdollisimman vankka luottamus hoitajaan. Kun Pat hoit jalkateriä, hän piti nilkoista tukevasti kiinni ennen kuin siirsi kätensä jalkaterien päälle ja siitä jalkapohjiin. Kaikki liikkeet olivat hitaita, täsmällisiä ja rauhallisia.

Hoidon loppupuolella Senaida kuorsasi hiljaa: hän oli rentoutunut täydellisesti. Pat istui hiljaa huoneessa ja antoi Senaidan heräillä rauhassa hoidon päätyttyä. Pat piti erityisesti huolen siitä, että hän maadoitti Senaidan hoidon loputtua, jota hän ei olisi pyörällä päästään, ja antoi Senaidalle lasillisen vettä juotavaksi.

Pat meni yhdessä Senaidan kanssa lääkärin luokse hoidon päätyttyä ja Senaidan mielestä hänen olonsa hoidon jälkeen oli "upea". Senaida kertoi tunteneensa voimakasta lämpöä Patin käsistä hoidon aikana. Hänestä oli myös tuntunut, että häneltä olisi otettu pois painava kuorma ja hän olisi täyttynyt ilmalla. Hän halusi ehdottomasti uuden hoitoajan.

Pat hoiti Senaidaa yli neljän kuukauden ajan. Ulkonainen muutos oli suuri, mutta vielä tärkeämpää oli se miten hyödyllisenä Senaida hoidon koki. Hän lopetti unitablettien käytön ja otti kipulääkkeitäkin vain satunnaisesti. Hänen kävelynsä parani ja hän kertoi voivansa jopa juosta vähän matkaa. Hän ontui enää tuskin lainkaan ja jalassa tuntui kipua vain iltaisin päivän rasituksen jälkeen. Toki hänellä edelleenkin oli huonoja päiviä: jokin saattoi laukaista muiston pahasta takaisin, mutta hän pystyi nyt käsittelemään näitä muistoja paremmin.

Eräänä päivänä Senaida oli lopulta hoitoon tullessaan itkien kertonut Patille mitä hänelle oli kiduttajiensa käsissä tapahtunut. Pat piti Senaidaa sylissään ja antoi sitten reikihoidon tehdä tehtävänsä.

Keskuksen hoitohenkilökunta oli erittäin tyytyväinen Senaidan edistymiseen, joka heistä oli suurelta oli reikihoitojen ansiota. Ja Senaida itse oli tyytyväinen.

Toinen potilas, Mirsada:

Seuraava asiakas oli Mirsada, hiljainen ja äärimmäisen hermostunut nainen. Ensivaikutelma hänestä oli nuhjuinen, ei erityisen viehättävä. Hänen taustallaan oli stressiä, painajaisia, päänsärkyjä, vatsakipua mahakatarri ja sisäeritysongelmia - kaikki hyvin tyypillisiä oireita kidutuksen uhreiksi joutuneelle. Hänen lääkitykseensä sisältyi masennuslääkkeitä, unitabletteja ja vatsalääkkeitä.

Mirsada näytti paljon 40 ikävuottaan vanhemmalta. Hän ei edes hymyillyt Patin ontuvalle bosnian kielelle. Hänen silmänsä seurasivat jokaista liikettä ja hän vaikutti alistuneelta, ikään kuin hänet olisi pakotettu hoitoon. Hän ole selvästi peloissaan, mutta jonkin ajan kuluttua rentoutui. Pat oli jälleen hyvin varovainen hoitaessaan vartalon herkkiä alueita. Lopulta Mirsada jopa nukahti ja kuorsasi, mutta hänen silmänsä olivat koko ajan auki. Hoidon loputtua Pat antoi Mirsadan herätä omaan tahtiinsa ja kosketettuaan häntä kevyesti kehotti Mirsadaa nousemaan rauhallisesti ylös. Mirsada jätti tarjotun vesilasin huomiotta, hyppäsi pöydältä ja häipyi ulos ovesta: ei kuitenkaan lähteäkseen (kuten Pat luuli), vaan varmistaakseen lääkäriltään, että sai tulla toisenkin kerran hoitoon.

Mirsada hymyili ujosti tullessaan seuraavan kerran hoitoon. Hän ei osannut sanoa varmasti, oliko edellisestä hoidosta ollut hyötyä, mutta hän halusi kokeilla hoitoa uudelleen. Tällä kertaa Mirsada rentoutui nopeasti, nukahti silmät suljettuina. Hoito todella vaikutti: herätessään Mirsadalla oli kasvoillaan leveä hymy, hän oikaisi kätensä sivuilleen ja sanoi "voivansa vaikka lentää". Hän näytti aivan toiselta henkilöltä.

Pat hoiti Mirsadaa miltei kolme kuukautta. Tänä aikana painajaiset loppuivat, samoin päänsäryt. Ruuansulatusongelmia oli edelleen aika ajoin, mutta ei enää yhtä häiritsevästi kuin aiemmin, ja vatsan kivut loppuivat. Viikoittainen terveydenhoidon tarve väheni vähenemistään.

Neljännellä käyntikerralla Mirsada oli muuttunut täysin. Sisään käveli hyvin pukeutunut nainen, hiukset laitettuina ja kauniisti ehostettuna. Hän näytti hyvältä ja tiesi sen. Hän halusi kaikkien näkevän itsensä, ja näytti nyt paljon 40 ikävuottaan nuoremmalta. Hän näytti onnelliselta, rentoutuneelta ja energiseltä. Hoitohenkilökunta oli mielissään nähdessään Mirsadan saaneen itseluottamustaan takaisin näin nopeasti.

Nämä kaksi naista selvästi hyötyivät saamistaan reikihoidoista. Vankemman tuloksen saamiseksi hoitoja pitäisi tehdä huomattavalle määrälle potilaita; epäilemättä hoidoista olisi hyötyä monille. Reikihoitokokeilun puolivälissä Yhdistyneiden Kansakuntien toimistoon Geneveen lähetettiin raportti reikihoidon positiivisista vaikutuksista kidutuksen uhreihin. Toivottavasti tämä raportti omalta osaltaan kannustaa näiden vaihtoehtoisten hoitojen käyttöön. Ns. bioenergiahoitoja on monenlaisia ja hoidettavat hyötyvät saamistaan hoidoista monin tavoin, joskus dramaattisestikin. Hoidot ovat rentouttavia, yksinkertaisia ja tehokkaita.

Oli virkistävää, että Bosnian hoitohenkilökunta avoimesti hyväksyi ja otti vastaan heille tarjotun reikihoidon, ja sen lisäksi myös auttoi ulottamaan hoidon potilaitakin koskevaksi, jopa niin herkkiä potilaita kuin mitä kidutuksen uhrit ovat. Tulokset puhuvat puolestaan.

Usein käy niin, että hoitaja tai lääkäri vaistonvaraisesti näkee muutoksen potilaassa ja alkaa toimimaan sen mukaan jo ennen kuin muutos pystytään toteamaan jonkin laitteen tai kokeen avulla. Kyseisessä tilanteessa heillä ei ole empiirisiä perusteita intuitiivisen tiedon tueksi: tosiasiassa tällaisessa tilanteessa he toimivat usein virallisia tietoja vastaan, mutta ovat kuitenkin yleensä vaistonvaraisesti tehneet oikean arvion tilanteesta.

Onko tämä loppujen lopuksi kovinkaan eri asia kuin reikin tai muun bioenergiahoidon käyttäminen? Hyvä hoitaja käyttää aikaa potilaansa hoitoon: tällä seikalla on suuri merkitys potilaan toipumisessa. Ns. virallisen lääketieteen edustajat sanovat joskus, että vaihtoehtohoitojen teho perustuu siihen, että vietetään enemmän aikaa potilaan kanssa. Pat Kennedy toteaa siihen olevansa sekä sairaanhoitaja että terapeutti, ja tuntevansa reikihoidon hyödyn.

Reikihoitoa voi hyvin käyttää virallisen lääketieteen hoitojen tukena. reiki ei ole uhka viralliselle lääketieteelle, pikemminkin reiki on uusi voimavara lääketieteen rinnalle.

(referaatti Pat Kennedyn artikkelista Working with survivors of torture in Sarajevo with Reiki, Complementary Therapies in Nursing and Midwifery (2001) 7, 4-7 2001 Harcourt Publishers Ltd)

Käännös S-L Heino